Väitetystä kilpailulainsäädännön rikkomisesta Apulian alueviranomaisten toimesta 

Vetoomuksen esittäjä kertoo, että rakennusurakoita koskevaan tarjouskilpailumenettelyyn liittyvien kilpailusääntöjen vakava rikkominen on aiheuttanut pitkäaikaisen oikeudellisen kiistan alueviranomaisten kanssa. Vetoomuksen esittäjä on yrittänyt useita kertoja mitätöidä menettelyn hallinto-oikeudessa. Varmistettuaan ensin, että tarjouskilpailumenettely oli rikoslainsäädännön vastainen (ks. ”Tiedot”, ensimmäisen osan 1 kohta), vetoomuksen esittäjä esitti Apulian alueviranomaisille useita valituksia alkuperäisen tarjouspyynnön peruuttamiseksi ja korvaamiseksi oikeudenmukaisen kilpailun sääntöjen mukaisella menettelyllä. Koska alueviranomaiset eivät edelleenkään toimineet, vetoomuksen esittäjä haki hallinnollista muutosta ylimmässä hallintotuomioistuimessa (ks. ”Tiedot”, ensimmäisen osan 2 kohta), joka kaksi kertaa ratkaisi asian hänen edukseen, vuosina 2015 ja 2017. Samaan aikaan alueviranomaiset kieltäytyivät edelleen peruuttamasta virheellistä tarjouskilpailumenettelyä ja julkaisemasta uutta tarjouspyyntöä sillä perusteella, että ylimmän hallintotuomioistuimen ensimmäisen päätöksen antamispäivänä rakennustöiden aloittaminen uudelleen alusta olisi ollut liian kallista (ks. ”Tiedot”, ensimmäisen osan 3 kohta). Huolimatta tuomioistuimen kahdesta tuomiosta, joissa alueviranomaiset määrättiin peruuttamaan tarjouskilpailumenettely ja ryhtymään tarvittaviin korjaaviin toimiin, kiista vietiin ylimmän hallintotuomioistuimen käsiteltäväksi kolmannen kerran (ks. ”Tiedot”, ensimmäisen osan 4 kohta). Kolmas tuomio (5. kesäkuuta 2018) poikkesi kuitenkin osittain edellisistä, sillä ylin hallintotuomioistuin totesi, että rakennus on lähes valmis, eikä määrännyt sen purkamisesta, puhumattakaan uudesta tarjouskilpailumenettelystä (ks. ”Tiedot”, ensimmäisen osan 5 kohta). Lopullisessa tuomiossaan (28. toukokuuta 2019) tuomioistuin myös kiisti allekirjoittajalta oikeuden vahingonkorvauksiin sillä perusteella, että työt olivat jo vaiheessa, josta ei ollut paluuta (ks. ”Tiedot”, ensimmäisen osan 6 kohta). Lopuksi vetoomuksen esittäjä viittaa väitteensä tueksi EU:n tuomioistuimen oikeuskäytäntöön, jossa jäsenvaltioita vaaditaan korvaamaan kaikki EU:n lainsäädännön, tässä tapauksessa SEUT-sopimuksen 101 artiklan ja julkisia rakennusurakoita koskevista sopimuksista annetun direktiivin 2004/18, rikkomisesta johtuvat vahingot (ks. ”Tiedot”, toisen osan 1 kohta), siltä osin kuin ne perustuvat ylimmän oikeusasteen tuomioistuimen eli ylimmän hallintotuomioistuimen päätökseen. Hän huomauttaa, että kaikki tuomioistuimen asettamat edellytykset (ks. ”Tiedot”, toisen osan 2 kohta) täyttyvät tässä tapauksessa. Näin ollen hän kehottaa EU:ta käynnistämään rikkomisesta johtuvan menettelyn perussopimuksen ja vapaata kilpailua koskevan sekundäärilainsäädännön sekä Euroopan ihmisoikeussopimuksen oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin koskevan 6 artiklan nojalla.