Tarpeesta muuttaa Liettuan uutta vangitsemislakia 

Vetoomuksen esittäjä tarkastelee rikoksesta pidätettyjen ja/tai tuomittujen henkilöiden vangitsemista koskevan Liettuan lain täytäntöönpanoa ja erityisesti heihin usein kohdistettavaa rajoitusta, joka koskee toisten ihmisten tapaamista ja/tai heille soittamista.Vetoomuksen esittäjä katsoo, että puhelujen soittamisen ja ihmisten tapaamisen kieltäminen, varsinkin jos se koskee perheenjäseniä, myös alaikäisiä lapsia, aiheuttaa usein suurta psyykkistä painetta pidätetyille henkilöille ja vaarana on, että tuomioistuimet ja esitutkintaviranomaiset käyttävät väärin tätä lain poikkeussäännöstä (22–23 artikla). Poikkeuksessa esitetään kattava luettelo tapauksista, joissa vangeille voidaan määrätä rajoituksia. Väitetään, että syyttäjät ja muut tuomioistuintoimijat luettelevat kaikki tapaukset järjestelmällisesti, mikä ei vetoomuksen esittäjän mukaan ole oikeudellisesti asianmukaista. Lisäksi rajoitus olisi vähintään sidottava selkeään ajanjaksoon ja erityiseen henkilöryhmään, johon kuuluvia ihmisiä ei saa tavata tai joille ei saa soittaa.Vetoomuksen esittäjä katsoo, että sukulaisille ja erityisesti vangin alaikäisille lapsille soittamisen tai heidän tapaamisensa kieltäminen on kohtuutonta ja voi joissakin tapauksissa vastata henkistä kidutusta. Tämä koskee sekä vankia että perheenjäseniä.Vetoomuksen esittäjä viittaa perustuslailliseen yhdenvertaisuuden periaatteeseen, jonka mukaan ihmisoikeutta ei saa loukata. Hän kehottaa muuttamaan lakia siten, että rajoitusta ei sovelleta läheisten perheenjäsenten tapaamiseen ja heille soittamiseen perhe-elämää koskevan oikeuden ja asianomaisten lasten oikeuksien mukaisesti.